sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Dora Designs

Sisustus on toinen aihe, jota en hirveästi blogissani viljele. Kun en minä sitä sillä tavalla osaa harrastaa, vaikka toisaalta tiedän tasan tarkkaan sanoa, mistä pidän ja mistä en, mitä haluaisin asuntoomme hankkia. Silti vain en saa aikaiseksi "sisustaa", en osaa.
Toisinaan tulee vastaan jotain mitä ei vain voi päästää käsistään. Tiedättekö, kun näkee jotain ja se on aivan pakko saada, muuten jää kaivelemaan iäksi.

Törmäsin englantilaiseen Dora Designsiin sattumalta netissä, ja rakastuin noihin eläinhahmoihin. Ovistoppareita ja paperipainoja, sisustukseen ja lahjaksi.
Täältä näkee vähän valikoimaa.
Ensin rakastuin tuohon siamilaiseen Slinky -kissaan, sitten selailin muitakin hahmoja ja oivoi, nyt on ostoslistalla useampikin. Kuitenkaan en ensimmäisenä Slinkyä tilannut, vaan kun eräässä englantilaisessa verkkokaupassa oli muutama hahmo alennuksessa, päädyin tilaamaan nämä kaksi ihastuttavaa paperipainolintua - Bullfinch ja Robin.
Ne muuttivat meille hyllyn päälle jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta saan aikaiseksi esitellä.




Rakkautta ensisilmäyksellä.
Ja lisää on luvassa jossain vaiheessa, oih!

.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Katti pihalle aurinkoon

Viimeinen vapaa, huomenna takaisin duuniin. Kevyt aloitus, kun ei ole kuin yksi ilta ja kaksi aamua, sitten viikonloppuvapaa. Selkä voi jo paremmin, lääkekuurista ja levosta siis näyttää olleen apua. Täytyy nyt vain tosissaan malttaa olla nostelematta niitä mummoja yksinään ja ottaa iisisti, ei se ole sen arvoista että oman selkänsä hajottaa.

Eniwei, kissoihin. Eilen ulkoa tullessani molemmat tunkivat ovesta ulos, Minni jopa hölmönä loikki kuin aropupu muutaman metrin etemmäs eikä varmaan edes tajunnut olevansa ulkona. Nappasin sen syliini ja laskin sisälle. Samalla minuutilla kaivoin laatikosta valjaat ja ei muuta kuin katti takapihalle aurinkoon. Luulin siis tosissani, että Minniä olisi kiinnostanut, vaan ei. Ovelle se pyrki etenkin kun kuuli Vivin rääkyvän lasin takana. No, sitten tehtiin vaihto, eli Minni sisälle ja toinen mirri valjaisiin ja pihalle. Ei Viviä kiinnostanut sen enempää, arrrgh.

Että sellainen ulkoilu. Se on kumma, miten ovat ensin menossa ulos, mutta kun saavat valjaat ylleen niin evvk. Siis, valjaistahan se johtuu. Vaan eiköhän taas suju ulkoilu niidenkin kanssa, kunhan kesä tulee ja nurmikko kuivahtaa ja.. Ihan kuten viime kesänä, Vivi rakasti pensaiden juuressa kököttämistä sekä tien ja siinä liikkuvien kyttäämistä. Valjaat unohtuvat kummasti.

Auringon lämpö kyllä kelpaa sohvalla lötkötellen, pah...




sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sukkaset lähtee maailmalle

Eli ei muuta kuin pakettiin ja posteljoonin matkaan.
Paitsi Viviä en anna pois, se jää kottiin.




Aluksi mulle oli selvää, että nuo örkit noissa toisissa sukissa olis pöllöjä, mutta nyt kun niitä kattelee niin.. En olekaan aivan varma. Miltä ne sitten näyttää?
Ei onneksi ole oma örkkimalli, vaan joskus jostain netistä bongattu ja paperille kopioitu. Joten näyttäköön miltä hyvänsä ;)

Seuraavaksi pitää tehdä äipälle ne kissasukat. Olenkin (ehkä, riippuu saanko vapaatoiveeni läpi) menossa huhtikuun toisella viikolla Oulun suunnalle käymään, ja siihen yritän kovasti tähdätä niiden sukkien valmistumisen. Paljon kivempi on antaa sukat ihan käteen kuin lähetellä postitse.

.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

torstai 20. maaliskuuta 2014

Bravuuri

Tässä blogissa harvemmin jaan mitään ruokaan liittyviä kokemuksia saati sitten ohjeita, johtuen ehkä siitä etten ole mikään superlahjakas ja luova ruoanlaiton saralla.
Mutta eilen kokkasin bravuuriani ja syödessämme totesin avokille suurin piirtein näin: "En mää mikkää ruoanlaittaja ole mutta tästä tulee aina ihan saakelin hyvvää."
(Omakehu ei haise, jos kehuu itseään kerran vuoteen)

Tosiaankin niin, jos asuisin yksin ja saisin ihan itekseni päättää viikon ruokalistan, en varmaan tekisi kuin keittoja ja sitten tätä ihme mörskää, josta on kehkeytynyt mun bravuuriruoka.
Kerran netistä löysin ihan vahingossa ohjeen ruokaan, jossa on broileria, pottuja, paprikaa, kermaa.
Eikä oikein mitään muuta. Sitten kokeilin sitä, en muista lisäsinkö tuohon ekalla kerralla oma-aloitteisesti mitään extraa, mutta kuitenkin hyvää oli.
Seuraavan kerran samaista ruokaa kokatessani lisäsin yhden raaka-aineen lisää, seuraavalla kerralla taas yhden jne.

Olen tehnyt tuota aika hiton monta kertaa, siitä on tullut mun lempiruoka.
Päätin jakaa tämän herkun epämääräisen reseptin Teidän kanssanne, josko joku vaikka kokeilisi ja tykästyisi ja elämä olisi taas himpun verran ihanampaa.
Huomautan, että ohje on aika suurpiirteinen, koska itse olen äärettömän surkea noudattamaan ruokaohjeita (juuri tämän vuoksi olen ihan paska leipuri).
Kaikkien raaka-aineiden määriä voi vaihdella omien mieltymysten ja vuoan koon mukaisesti. Meillä on käytössä iso lasivuoka, joten tavaraa mahtuu ihan kivasti.
Nimeäkään en ole tälle keksinyt, olisko tämä nyt vaikka joku broileri-peruna-kasvisvuoka.

Näitä käytän:

  • 8-10 pienehköä/keskikokoista perunaa
  • broilerin fileesuikaletta (joko marinoitua tai natureelia, päätä itse, mulla on aina hunajamar.)
  • 2-3 eriväristä paprikaa
  • muutama porkkana
  • 1 iso tai pari-kolme pientä sipulia
  • 4 dl ruokakermaa (Valio Crea kolme juustoa + maustamatonta)
  • sinihomejuustoa
  • ananasta paloina
  • mustapippuria
  • (aromi)suolaa
  • jotain yrttimaustetta, esim. Välimeren yrttiseos

Jäiköhän jotain pois? Hirveän vaikeaa kirjoittaa tuosta ohjetta, kun en osaa edes perunamäärää arvioida - en minä niitä kummemmin ole koskaan laskenut.
Mutta niin, nyt olen pari edellistä kertaa käyttänyt tuota kolmen juuston kermaa, antaa aivan ihanaa makua. Ja koska vuoka on iso ja kamaa järjettömästi, olen lorauttanut lisäksi maustamatonta kevytkermaa.

Ja mitä noille kaikille tehdään? Pilkotaan ja lätkäistään vuokaan sekaisin.
Porkkanat olen tykännyt laittaa niin, että vetelen sillä kuorimaveitsellä pitkiä ohuita "lastuja" (ks. kuva).
Broilerisuikaleet olen ruskistanut/kypsentänyt ensin pannulla.
Potut suht pieniksi/kapeiksi että jos vaikka joskus kypsyisivät.
Sinihomejuustoa pinnalle, tähän voi käyttää myös ihan vaikka juustoraastettakin, sitäki vissiin kokeilin joskus.
Paistan suurin piirtein 200 asteessa, eilen taisi olla 210. Ja tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä.

Hitsin hyvvää. Ananas muuten unohtui tästä eilisestä versiosta, dääm.





keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ja sitten satoi lunta

Olen niiiin pettynyt. Eilen mahtavimman auringonpaisteen aikaan en millään olisi uskonut, että tänään näyttäisi noin älyttömän talviselta. Vaikka toki tiesin lunta tulevan, mutta.. ei niin paljon olisi tarvinnut sataa. Tai aianakaan jäädä maahan.

Eilistä/viimepäiviä kaiholla ajatellen ja uusia kevään merkkejä odotellen, letkeet kotileijonat nauttivat kevätauringosta sohvalta käsin:






Kukkuu!

Itse kävin eilen lääkärillä pahentuneen alaselän jäykkyyden/kivun vuoksi. Sairaslomalle laittoi muutamaksi päiväksi, kirjoitti kuurin vahvaa tulehduskipulääkettä ja lisäksi määräsi röntgenkuviin.
Samalle päivälle pääsin sielläkin käymään, joten tuloksia kuullaan ilmeisesti huomenna puhelimitse.
Eipä se lekuri osannut oikein mitään selitystä sanoa, arvaili jotain, mutta ehkä selviää niistä kuvista. En tiiä.

Heti tuli vähän huono omatunto kun on saikulla. Siis kun tiedän, miten huonosti tuonnekin saa niitä sijaisia hommattua.. No, ehkä meikäläiselläkin on joskus elämässä oikeus olla sairaslomalla?

.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa

Mulla vapaata ja ulkona nätti ja suht lämmin ilma - kissat ulos haistelemaan kevättuulia!
Vivi on taas osoittanut kiinnostustaan ulkomaailmaan jo parin viikon ajan. Aina ihmisen kotiin saapuessa se pyrkii kynnyksen yli betoniportaalle ja kieriskelee siinä hullaantuneena. Ja näin se tekee aina, jos vain antaa tehdä. Sitten minä hoputan sitä takaisin sisälle roskat turkissaan.

Etupihan portaan sijaan eilen käytiin tassuttelemassa takapihan terassilla. Ei tarvinnut houkutella. Jännää oli, typykkä olisi viihtynyt pidempäänkin. Minni tyytyi kuikuilemaan ovelta..





Nyt tämä ihminen valmistautuu lääkärivisiitille, josko selviää, tarviiko huomenna uhrautua töihin tämän selän kanssa.

.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hiljaiselon aikana - valmiit Kärppä-sukat

Valmistuivat siis jo ajat sitten, mutta nyt viimein kuvaa kehiin.
Tällaiset niistä nyt sitten tuli. Kaipa niitä voi Kärppä-sukiksi kutsua ihan vain värimaailmansa perusteella? No ainakin sukkien saaja tietää mistä on kyse, se on pääasia.




Piti viedä nuo postiin jo viikonlopun aikana, mutta koska veljeni tyttöystävälle olin myös ajatellut tehdä sukat, päätin odottaa niiden valmistumista ja laittaa molemmat samassa paketissa menemään Tamereelle.

.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hiljaiselon aikana - mirnut ja koiranpentu

Tässä bloggailussa on nyt ollut jonkinlainen lamakausi meikäläisen osalta, on ollut huolia ja murheita ja vähän kiirustakin, laitetaan noiden asioiden piikkiin kaikki tämä saamattomuus.

Ihan ensiksi muutama sananen reilun viikon takaisesta Virtain reissusta:
Vietimme siis jälleen viikonloppua isäni perheen luona, mirnut tottakai mukana. Tällä kertaa typyille oli oikein extrajännää luvassa, nimittäin labradorinpentu Ieva.
Suurimman osan aikaa tuo pötkylä vietti eteisessä häkissä, mutta pääsi ruokailunsa ajaksi (ja välillä muutenkin) vapaana hulmuamaan sisätiloihin.
No, Minniä ja Viviä kiinnosti ihan älyttömästi tuo omituinen otus. Sen ajan, jonka pentu vietti häkissä, olivat kisut eteisen väliovella kyttäämässä sitä. Ja pääsääntöisesti kun se oli vapaana, mirnut olivat leivinuunin päällä "turvassa", paria kertaa lukuun ottamatta.

Koiranpennulle pointsit rauhallisuudesta, näytti välillä jopa siltä, kuin sitä ei olisi pätkääkään kiinnostanut tuollaiset rimpulakissat. Kyllä sitä kiinnosti, sen näki katseesta, mutta se ei hötkyillyt lainkaan. Niinpä mirnut uskaltautuivat todella lähelle ja näyttivät hyvinkin cooleilta siinä metrin päässä hengaillessaan. Koira tosin oli koko ajan omistajansa hallinnassa, eli ei aivan täysin vapaana kuitenkaan.

Ja häkissä ollessaan.. Kissat näyttivät melko pian tajuavan, ettei se koira sieltä mihinkään pääse, joten häkkiä kierrettiin ja sen ympäristöä nuuskittiin ahkerasti.
Minnillä oli jopa nenä kiinni koiran kuonossa aivan sekunnin murto-osan ajan. Sitten sähähdys - eihän sitä liian tuttavalliseksi voi käydä..
 
Minni kovistelee.. Shhhhhähh!

Hirrveen pelottavan näköinen...

Kiva, kun välillä tulee tilaisuuksia esitellä kissoille jotain erilaista ja jännää, ja vaikkei aika riittäisikään totuttamiseen, niin ovatpahan tavanneet ja nähneet.

Ei tullut traumoja, mutta kivahan se oli taas olla kotona kaukana kaiken maailman söpöistä koiranpennuista.
Vaan leivaria jäi varmaan ikävä. Ihan selkeästi Vivi kysyy: "Mami, miksei meillä kotonakin voi olla tällasta?"

Turvapaikka.