keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Reissusss

Mukavasti tosiaan lomaviikko vierähti Oulun tuntumassa.
Muutamaa kaveria tuli nähtyä kahvittelun ja kirpparikierroksen merkeissä, äipän (ja isäpuolen) kanssa vietettiin laatuaikaa - pinottiin puita, syötiin hyvin, leivottiin ja käytiin kaupoilla. Perus yhdessäoloa, kotosalla hengailtiin ja katsottiin leffaa, nukuttiin päikkärit joka päivä, ihan kuin ennen vanhaa. En minä mitään sen kummempaa kaipaa, pääasia kun sai viettää aikaa perheen kanssa ^^

Kuvajaisia tosiaan olisi voinut olla enemmänkin, mutta jotenkin kamera vain jäi taka-alalle. 
Whatever, näistä vähäisistä photoista voi kuitenkin päätellä, että myös Oulussa koitti kesä tuon viikon aikana, halkoja oli iso läjä, kengät olivat valkoiset ja kollit potivat helleväsymystä.










Vettähän ei tullut pisaraakaan vierailuni aikana, oih. Sen sijaan poltin nenäni (kyllä) sekä käsivarteni. 
Löysin muuten sen nahkatakin, josta haaveilin. Ja ostinkin vielä. Rrauh. Se odottelee viileämpiä säitä naulakossa.


maanantai 27. toukokuuta 2013

Lupauksia hiirijahdin lomassa

Tämä nyt tällaisena väliaikatiedotuksena siihen saakka, kunnes saan vähäiset riessukuvani purettua koneelle ja tehtyä niistä jonkinlaisen lomapostauksen. Jos nyt tämäkään onnistuu, Minni nimittäin kiikuttaa mulle taas Ikea-hiirtään kymmenen sekunnin välein ja raapii tassulla, jos en heti huomaa heittää. Eih, ei taida mennä kuin kuusi sekuntia kun se jo tuo sen.

Tosiaan, lomapostaus (pienine hankintoineen) tiedossa kunhan tästä joudan. Tänään oli viimeinen lomapäivä, huomenna pitäisi iltavuoroon raahautua. Ja niin mikä motivaatio?? Lomat ovat loppujen lopuksi petollisia. Miten niin ne auttavat taas jaksamaan työn touhussa? Mua ainakin masentaa palata, olen väsynyt eikä kyllä yhtään kiinnosta. Mutta kaksi kuukautta, sitten se kolmen viikon lomapätkä. Aijai.

Minut taas kerran haastettiin siihen 11 kysymyksen haasteeseen (kolmannen tai neljännen kerran?), ja päätin nyt toteuttaa sen. Tässä viikon aikana tai joskus.. okei, viikon aikana. Lomapostauksen jälkeen. Noloa, kun niin moni heittää haasteen enkä sitten saa aikaiseksi tehdä sitä.. Anteeksi, ihmiset. Lupaan ryhdistäytyä.

Tuo kissa ei väsy koskaan, arrr, ja nyt se siellä sähisee Viville hiiri hampaissaan. Ihan niinkuin Vivi muka sen siltä veisi.. Hölömö mirnu. Mutta sama se on toisin päin - Vivi sähisee ja murisee yhtä lailla Minnille, silloin kun sattuu olemaan hiiren haltijana.

Jeah, palataan asiaan tässä joku päivä, hitto vaan kun on lupailtu kesäistä säätä tälle viikolle, joten ulkoilma kiinnostaisi myös kovasti.. (seliseli) Vaan eiköhän jossain välissä parit blogitekstit värkkäile, kyllä.

.

tiistai 14. toukokuuta 2013

maanantai 13. toukokuuta 2013

Se oli vain unta.

Näin erittäin hämmentävää ja todentuntuista unta.
Olin raskaana, tai siis olin ollut - lapsi oli juuri otettu sektiolla pois, ja olin päässyt kotiin. Mulla oli epätodellisen siistit haavat masussa. Mutta vauvaa en ollut vielä nähnyt, saisin sen vasta parin päivän päästä kunhan sitä olisi vähän seurailtu ja tarkistettu (tämä oli ihan normaali käytäntö..)
En tosiaan ollut nähnyt vauvelia lainkaan enkä tiennyt, oliko se terve. Tiesin vain, että se painoi 1,52 kiloa. En ollut kertonut vanhemmilleni ja pohdinkin, kerronko ensin vai ilmestynkö sitten vain nyytti sylissäni. Äitini kuitenkin epäili jotain nähtyään lääkkeeni, jotka jotenkin liittyivät synnyttämiseen/sen jälkeiseen aikaan (???)

Mietin unessa...
- Kuinka mulla ei muka ole ollut minkäänlaista vauvamahaa, kukaan ei ole huomannut mitään?
- Mitä jos vauvassa on jotain vikaa?
- Miksi en ollut tehnyt aborttia, vaikka tiedän, etten koskaan halua lapsia?
En mä sitä unessakaan halunnut, siksi vauvan syntymä ihmetyttikin. Kuinka päästin sen tapahtumaan?

Ihme kyllä uni ei varsinaisesti ollut ahdistava, ennemminkin hämmentävä. Vähän sellainen hömelö olo, että mites tää nyt tälleen, eihän mun pitänyt koskaan ryhtyä äidiksi. Tulevaisuus vähän pelotti, se vastuu mikä lapsessa on. Vapaaehtoisesti lapsettoman painajainen?

Olipa vain helpottava herätä ja todeta muutaman sekunnin kuluttua, että "se oli vaan unta".
Mistähän tuollainen uni tulee? Olen aiemminkin nähnyt jonkin sortin ahdistavia raskausunia, mutten sentään näin todellisen tuntuista, eikä lapsi ole vielä koskaan syntynyt. Nythän se oli, vaikkei se unessa edes vilahtanut. 

Kaikkea sitä..
Nyt  vapaapäivän viettoon, ulkona näyttää ihan kivalta.

.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Nyt riitti aurinko.

Loma. Tai siis vielä ne kaksi yövuoroa, mutta mitäs noista, olen jo innoissani. Vilkas työpäivä takana (koska äitienpäivä ja hirveä määrä vieraita), torkahdin sohvalla mirnujen kanssa kotiin päästyäni. Sitten hengailtiin koko porukka takapihalla hyvän aikaa, nautittiin vain säästä eikä edes lähdetty tuonne tielle päin tutkimaan maailmaa. Nyt riitti vähempikin. Aurinko.

Hoksasin eilen, että mun pitää varmaan maanantaina soitella eläinlääkäriaikaa Viville, käyttäis sen vaikka keskiviikkona rokotuksella ennen mun reissuun lähtöä. Kyllä, mamin pikku tirppana täyttää vuoden! Kelpo kissa siitä on tullutkin, rakas kuin mikä, kovaääninen mielenosoittaja, sinisilmä. Kissa joka tietää, mitä tahtoo tai ei tahdo. Sämpylänmussuttaja. Tälläkin hetkellä se makaa käppyrässä mun sylissä karvoittamassa mustia housujani ja seuraa tarkkaan, mitä siitä kirjoitan. Luultavasti painaisi backspacea, jos mainitsisin siitä mitään negatiivista.



perjantai 10. toukokuuta 2013

"Kyllä me pärjätään!"

Olen ihan fiiliksissä, vaikka viikonlopun aamuvuorot ovat vasta edessä päin. 
Mutta silti. Odotushan on vähintään yhtä parasta kuin itse tapahtuma, se tiedetään. Maanantaina vapaa, kaksi yövuoroa, torstaina nukun ja perjantaina aloitan about seitsemän tunnin bussi-/junamatkan Ouluun. Vihdoin, mun eka loma!

Timppa jää taas kissavahdiksi, voi ei, miten pärjään yli viikon erossa, kun viimeksi jo muutama päivä alkoi aavistuksen tuntua? Yritän lievittää halipulaa kahdella isolla maatiaiskollilla, mikäli suostuvat tämän likan hellittelyyn. Eivät todellakaan samaan malliin kuin meidän pienet simskutytöt, mutta parempi kai kuin ei mitään?

"Mami, kyllä me pärjätään!"





keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Ulkoilua taas, kuvajaisten kera

Nyt on muutamana päivänä valjasteltu ihan kiitettävästi, ja näyttäisi siltä, että Vivi on innokkaampi tuolla ulkosalla. Uudet valjaat ovat tosiaan miellyttävät, kantajilleen nimenomaan. Kisut eivät yritä purra niitä eivätkä jähmety paikoilleen, kun saavat valjaat ylleen. Meno on aivan toisenlaista entiseen verrattuna.

Yllättäen Vivi on ulkona Minniä rohkeampi ja viihtyy siellä paljon pitempään - se empimättä suuntaa tuohon mäen päälle tienlaitaan, katselee ja tutkii siinä hetken ja sitten siirtyy vähitellen edemmäs. Toki Minnikin, mutta se pyrkii luikkimaan sisälle saman tien säikähdettyään jotain ohikulkijaa. Eilen illalla olin Vivin kanssa tien laidassa, kun pienehkö koira lähestyi ulkoiluttajansa kanssa. Kyykistyin Vivin viereen ja pitelin sitä, ettei turhaan lähtisi pinkomaan pakoon. Koira oli kiinnostunut, Vivi varovainen mutta pysyi paikallaan ja tuijotti tiiviisti ohi kulkevaa karvakasaa. Sitten tutkimusretki jatkui entiseen malliin. Ei voi kuin kehua meidän pikkusimskua.

Muutenkin ovat niin erilaisia ulkoilijoita; Minni näykkii ruohoa minkä ehtii, Vivi vaanii ja saalistaa kärpäsiä. Laitetaan nyt muutama kuvajainen mukaan, eiliseltä.






Vaanii, vaanii, vaanii..
 
"Nyt mää taisin saada sen kii!"


tiistai 7. toukokuuta 2013

Elämän tarkoitus



"Olen tässä miettinyt, mikä mahtaa olla elämän tarkoitus."

"Tietysti syöminen, nukkuminen ja leikkiminen."

Ollapa kissa.

.


lauantai 4. toukokuuta 2013

Ennenaikaista lomafiilistelyä

Reissut reissattu tältä erää, seuraavaa odotellessa.
Mukavasti meni vapaat ja vappu perheen parissa, ja lienee turhaa edes sanoa, että haikein mielin sieltä kotiin lähdin. VAIKKA toki oli toisaalta ihan kivakin palata - tuota miekkosta nimittäin ehti tulla jo ikävä. Näköjään pitää käydä kauempana jotta huomaa, ettei toinen ole itsestäänselvyys. Mirnuista puhumattakaan, aij että oli ihana kaapata molemmat syliin <3

Kahden viikon päästä loma, joka vapaapäivineen kattaa 12 päivää (jos nukkumapäivä lasketaan mukaan), ei siis paha ollenkaan. Elokuussa sitten loput kolme viikkoa, woah. Mutta tämä nyt näin alkajaisiksi. Ostin pari päivää sitten VR:n sivuilta liput, lähden jo perjantaina 17. päivä. Äiti on juuri tuon kyseisen viikonlopun Amsterdamissa ja palaa maanantaiksi, mutta isäpuoli sen sijaan viettelee viikonloppuvapaata ja kuulemma seura kelpaisi. Turha mun on odottaa alkuviikkoon, mielelläni lähden tien päälle heti, kun vain töiltäni kerkeän.

Vänttisen valjaat saapuivat eilen postissa - ai kun on nättiä. Värit ja kuosit spivat molemmille täydellisesti, Minnillä siis siniset. Laitan parempaa kuvaa vähän myöhemmin, nyt ei ole tähän hätään matskua kuin Vivistä (enhän minä tietenkään sitä kameraa hoksannut ottaa esiin Minnin ulkoilun aikana..) No mutta, ehtiihän tuon. 
Tässä vähän esimakua, kynnet leikkailtiin kevättuulessa:

(Nurmikko alkaa vihertää!!)