perjantai 30. marraskuuta 2012

Taas yksi jos toinenkin sinisilmäinen

Vivi kyttäili makkarin ikkunasta lintuja ja heiluvia oksia - minä käytin tilaisuuden hyväksi ja näppäilin kameraa.







torstai 29. marraskuuta 2012

Jännän äärellä - ikkunalla

Edelliseen merkintään palaten; Minni on ihan kunnossa. Ei se enää iltapäivällä/illalla ravannut hiekkiksellä, ja eilen aamulla töistä tultuani tutkin laatikon ja totesin pissapaakut normaalin kokoisiksi. Ei ole Minni oireillut sen jälkeen, mikä lie ohimenevä juttu ollut? Saattoihan sillä tietenkin olla ummetusta ja sen takia tiristellyt samalla pissaa, en tiedä. Terveeltä vaikutti tyttö ja vaikuttaa edelleen, ei siis lähdetty viemään lääkäriin.

Tänä aamuna mun yövuorot päättyivät tältä erää, ja nyt on kolmen päivän vapaat tiedossa. Lauantaina pitäisi käydä jokunen tunti viettämässä aikaa työkavereiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. En ajatellut jatkoille lähteä, sen verran osallistun että syömässä käyn. Tuntuu, että niin harvoin ollaan Timpan kanssa yhdessä viikonloppuvapaalla (ilman että sillä on lapset käymässä tai ollaan reissun päällä), joten ihan kiva viettää yhteistä aikaa kotosalla rentoillen.

Etsi kuvasta kissa part II



Ostettiin pikkulinnulle talipalloja sillä taka-ajatuksella, että kissat sais seurailla ikkunasta. No, lähinnä se on Vivi joka niitä katselee. Minniä ei silleen hirveästi kiinnosta, tai sitten se ei ole hoksannut vielä.

.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Huolia?

Taas mulla on edessä yövuorot. Eipä sillä, ihan kivaa vaihtelua noiden aamu- ja iltavuorojen rinnalla. Huomenna taitaa vain päiväunet jäädä vähiin kun näyttää siltä, että täytyy Minniä kiikuttaa eläinlääkärille. Pissavaivoja?  :( 
Neiti on ravannut laatikolla vähän väliä ja aina tiristänyt vain muutaman tipan. Muuten on kisu hyvävointinen ja virkeä oma itsensä. Toivotaan ettei mitään suurempaa olisi, tai mikä parasta - ei olisi yhtään mitään. Mutta katsellaan sitä huomenna, Timppa saa tänä iltana seurailla, vieläkö mirri ramppaa hiekkiksellä. Minä murehdin sitten töissä koko yön..

Tässä muutaman illan takaisia photoja, olisko perjantai-illan viettelyä ja sohvalla löhöilyä?


Sipsit kiinnostaa kovasti..


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

"Hei me tultiin kattoon ku nää meikkaat!"

Uusi kamera saapui jo torstaina, eli olipas Scandinavian Photolla nopea toimitus Ruotsista, kiitos! Ja ei muuta kuin testailemaan. Merkittävin käytännön juttu mun mielestä on se, että tällä saa kuvia hämärässäkin. Siis, vanhalla ei puhettakaan, varsinkin jos kohde yhtään oli liikkuvampaa sorttia tai oma käsi vähääkään tärräsi. Kosketusnäytön käytön omaksuin saman tien, sepä onkin itse asiassa aika kätevä. Valikkoa ei tarvinnut hirveästi opetella - on nimittäin aika pitkälti samantyyppinen kuin vanhassa Ixuksessa. Paljon uusia kivoja juttuja, jee jee ja silleen, tällä vehkeellä luultavasti pärjäilee taas hyvän aikaa. Olen siis tyytyväinen.

Tänä aamuna kello soi taas varttia yli viisi. Kuten aina, mirnukat kaivautuivat kanssani samaa tahtia sängystä ylös ja liittyivät seuraani. Siinä peilin edessä hääriessäni Minni huomasi pesukoneen päällä lakanakasan; "Woah, tuohon voi käydä maate!". Eipä varmaan minuuttiakaan kulunut, kun Vivi kiipesi viereen. Siinä ne sitten nököttivät ja seurasivat silmä tarkkana meikäläisen muuttumisleikkiä. Ja cämeraa.



torstai 22. marraskuuta 2012

Tämä aamu kuvin

Mulla oli kello soimassa yhdeksältä. Ihan vain siitä syystä, etten nukkuisi puolille päivin kuten eilen, tai ylipäätään joka päivä näillä vapaillani. Toisin sanoen yövuororytmi on aavistuksen jäänyt päälle, ja sehän ei käy päinsä huomista työpäivää ajatellen (tosin vasta iltavuoroon meno). Lisäksi mun piti soittaa pomolle verokortin tiimoilta, sekin oli hyvä tehdä aamusta. 

Koska vapaapäiväni hupenevat ja 4/4 starttasi käyntiin heti herättyäni, päätin aloitella aamun rennosti ja mukavasti kuin ennenvanhaa yksin asuessani. Timppa on töissä niin kuin joka arkipäivä - minulla on omaa aikaa touhuta ja värkätä pieniä juttujani ilman, että toinen on vieressä kyttäämässä tai  että tarvitsee selitellä, mitä teen. 

Noh, toissapäivänä kaupungilla käydessäni kipaisin myös Suomalaisessa kirjakaupassa tyhjentämässä viimein lahjakorttini euroista. Ostin paksun muistikirjasen, josta olisi tarkoitus tehdä jonkin näköinen leikekirja. Inspiraatiokuvia laidasta laitaan, muutamat lyriikat väliin tai minne mahtuu. Hulluna päiväkirjaihmisenä (joka vuosien ajan kuvitti päiväkirjojansa lehdistä leikatuilla kuvilla) olen innoissani tästä jutusta, mutta tiedän myös, mikä ongelma leikekirjan kanssa jossain vaiheessa tulee, kunhan se alkaa hiljalleen täyttyä. Se paisuu. Siis ihan kirjaimellisesti. Helvetisti suht ohuita sivuja tiiviinä kirjana (eikä edes kierremallina), niin pian se tursottaa eikä "pysy kiinni". You know what I mean? Joka tapauksessa ryhdyn hommaan, tursottakoon vain.

Tämä aamu siis kuvin. Tuo leikekirjaprojekti, jäljellä olevat Annas -piparit, kuppi teetä sekä musiikkina Goldfrapp. Ah.



Etsi kuvasta kissa..

Vielä kyseisen levyn aloitusraita Teille.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Neulefanitusta

Eilisen shoppailuiltapäivän päätteeksi totesin haalineeni kotiin taas muutaman uuden neuleen, joista kaksi kirpputorilta. Neljä kaikkiaan; H&M:ltä värikäs, raidallinen neuletakki ja Mutotitalo Pukista lyhyen mallinen, pikkujouluihin mekon kaveriksi ajattelemani neule. Kirpparilta musta Espritin  neuletakki 5 e sekä RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ - jättimallinen neulepusero 4 eurolla. Halleluja mikä löytö, olen edelleen ihan täpinöissäni... Kuviin ei tosin tällä kertaa päässyt kuin tuo "rakkausneule" sekä hooämmän takki.

Värit kusee, näin synkkänä vuodenaikana tuolla mun vanhalla kameralla ei näköjään kannattaisi kuvata yhtään mitään. Saa nähdä kuinka on uuden kanssa sitten.. Mutta siis, tässä ensimmäisessä kuvassa tuo neule näyttää ehkä eniten oikean väriseltä.





Ketkäs kaksi pääsivätkään mukaan poseeraamaan.. 
Ja tässä se H&M:n tuliainen.



Muuta kaupungilta mukaan terttunutta krääsää: joululahja äidille ja isäpuolelle, kengät, korvikset, sukkia. 
Ja kukkaro kiittää.

.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uusi cämera, kiitos!

Jo pitemmän aikaa olen haaveillut ja miettinyt uuden kameran ostoa. Tänään vihdoin aloin selailla netistä uudempia Canonin IXUS -digikameroita, tuo mun nykyinenhän on ikivanha IXUS 95 IS - todellakin on jo aika päivittää kalustoa nykyaikaan.
Timppa onneksi osallistui kanssani eri kameroiden tarkasteluun, kun hän näistä tekniikan asioista paremmin tietää. Itsehän en olisi osannut päättää, kun verkkokaupoissa oli myynnissä puolenkymmentä eri IXUS -mallia. Jokaisessa jotain pientä eroa muihin verrattuna. "Mistä mää tiiän mikä näistä kannattaa ostaa??" No, toivottavasti tämä tilaamani on nyt sitten se paras vaihtoehto meikäläiselle. Eli Canon IXUS 510 HS, valkoisena. Hyvällä tuurilla ehtii saapua perille tällä viikolla, jeijei.




Näkyvin ero tuohon mun vanhaan verrattuna on varmastikin kosketusnäyttö. Ensin ajattelin, että ei ei ei, kyllä ne nappulat täytyy olla, mutta toisaalta; tänä päivänä ollaan aika lailla siinä pisteessä, että kaikki toimii kosketusnäytön kera, halusin tai en. Joten ehkä mun on kaluston lisäksi korkea aika päivittää myös omaa asennettani näitä vempaimia kohtaan.

Eli kunhan Pikkupoika Posteljooni tuo minulle pakettini, voisi olettaa, että tässäkin blogissa nähdään ainakin vähän laadukkaampia kuvia.

.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Annas Original Pepparkakor

Ahkeroin taas viimeyönä, ja vielä olisi toinen yökköily-yö jäljellä ennen neljän päivän vapaapäivämaratonia. Olen vähän koettanut miettiä, mitä keksisin noille päiville (kämpän siivouksen lisäksi) kun kerrankin olisi aikaa eikä tarkoitus lähteä minnekään kauemmaksi. Vähän tekisi mieli kaupungille, eli pientä shoppailua - niin, ja joululahjojakin pitäisi metsästää. Joululahjaostokset. Mikä loistava tekosyy shoppailuun..

Kello käy, täytyy kohta kaivautua taas muutamaksi tunniksi peiton alle ja yrittää saada unenpäästä kiinni siitäkin huolimatta, etten ole vielä kahta tuntia ollut hereillä. Sen verran että jotain söin ja katsoin T:n kanssa eiliset Emmerdalet.

Yökön eväät tarjoaa Annas Original Pepparkakor, mmm...
Kyllä näillä jaksaa parit yöt raataa.


torstai 15. marraskuuta 2012

Kuvaa, kuvaa..

Ei mulla asiaa ole, mutta tässä musiikkia levyiltä koneelle kopioidessani törmäsin muutamaan ennen julkaisemattomaan kissakuvaan. Kissakuvia, yllättikö yhtään?




maanantai 12. marraskuuta 2012

Home, sweet home.

Jälleen kotiuduttu. Onnistunut reissu taas kerran, ja musta tuntuu kuin toistaisin itseäni sanoessani, että oli ihanaa nähdä kaikkia (=perhettä) pitkästä aikaa ja nautin olostani. Kummasti nuo päivät kuluvat, perjantaina olimme kahdeksan maissa illalla perillä ja tänään palasimme kotiin hyvissä ajoin. Ehtihän tuolla pari kokonaista päivää viettää. Isänpäivää juhlittiin, joka ilta saunottiin ja lauantai-iltana meillä oli vähän niin kuin (isäni) "firman pikkujoulut" - kallisteltiin kuppia ja hengailtiin korttia pelaten ja musiikkia kuunnellen. Seuraava Virtain reissu menee näillä näkymin joulukuun loppupäähän. Sitä odotellessa.

Uni maittoi vieraassakin paikassa..

..kun taas kotimatkalla ei niinkään.


Paluumatka ja vesisade.


Väsyneet matkustajat vihdoin kotona.

Anteeksi shaisshe kuvanlaatu. 
Huomenna iltavuoroon, mistä saisin intoa? Vaikka eipä tässä olisi kuin kolme työvuoroa, sitten kaksi yötä ja sen jälkeen nukkumapäivä + NELJÄ VAPAATA. Köhköh, siis mitä? No, eipä ole suunnitelmia noille päiville, mihinkään ei tule ainakaan lähdettyä kun sattuu keskelle viikkoa. En kyllä koe kovinkaan pahaksi viettää muutamaa päivää kotosalla jotain pientä touhuillen. En jaksaisi mitään reissailua kuitenkaan. Luultavasti yksi päivä menee siivoamiseen ja loput.. hengaillen kissojen kanssa kotona ja virkaten sitä torkkupeittoa. Jeah?


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Torkkupeitto - Mission impossible

En mä mistään hiuksista kuvia jaksanut räpsiä, hyvä kun edes kehtasin niitä laittaa. Sen sijaan ajattelin vähän leuhkia, nimittäin opettelin virkkaamaan. Minä, virkkaamaan - kyllä. Kaikki lähti siitä, kun katselin netistä isoäidinneliöistä tehtyjä torkkupeittoja ja koetin löytää sivua, josta sellaisen olisi voinut itselleen ostaa. Kuten tiedämme, yksi asia tuppaa johtamaan toiseen. En siis löytänyt myynnissä olevaa teosta, joten päätin luoda itse senkin uhalla, etten ihan rehellisesti ole IKINÄ virkannut MITÄÄN ketjusilmukoita kummempaa, neulonta on ennemminkin tuntunut olevan se mun juttu. Ajatus virkatusta torkkupeitosta oli kieltämättä aika "mission impossible", mutta päätin yrittää.

Ihan ensiksi piti  etsiä selkeä ohje. Niin selkeä, että tonttukin tajuaa.
Etsin sekä tekstiversion että videon. Yes yes, voitte vain kuvitella jonkun ummikon katsomassa opetusvideota silmä kovana ja tekevän samalla perässä. Niin minäkin tein - pysäytin videon sata kertaa tyyliin jokaisen silmukan jälkeen, katsoin seuraavan vaiheen, pysäytin, tein perässä jne. Tämä siksi, että ensinnäkin kaiken maailman pylväät ja piilosilmukat olivat aiemmin olleet hepreaa, enkä todellakaan pelkästä kirjoitetusta ohjeesta niitä osannut tehdä. Videosta näkee, kuinka kaikki tapahtuu. Ihanaa elää nykyaikaa kun voi itse oppia kaikenlaista. Ei netti aina pahasta ole.


Pylväät ja muut tajuttuani tarkastelin pariakin muuta kirjoitettua ohjetta. Loppujen lopuksi en siis alkanut tehtailla isoäidinneliöitä tuon videon ohjeen mukaan, vaikka saman näköisiä noista taitaa tulla. 

 No, tässä ollaan. Aika helvetisti noita neliöitä tätyy värkkäillä, tarkoitus olisi tehdä sen kokoinen peitto että alle jotenkuten mahtuukin. Mutta en ole ottanut stressiä enkä koe urakkaa ylivoimaiseksi, vaan ajattelen projektia sellaisena vähän pitemmän ajan juttuna. Teen sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin, mulla ei ole takarajaa työn valmistumiselle. Tässä osviittaa kyseisestä projektista:


Nuo sitten ommellaan yhteen. Kuulostaa simppeliltä. 
Tänään Vivi innostui tutkimaan mun käsityökoria..

"Mitäs täältä löytyy.."


"Ou lala, LANKAAA!"

"Oho."

tiistai 6. marraskuuta 2012

Lentsussah

Räkä räkä räkä. Pitipä saada lentsu. Kaikki alkoi eilen illalla; kurkkukipu, heikohko olo, järjetön nuha. Aamulla lääkettä naamaan ja töihin, ja kyllähän tuo päivä ihan ok sujuikin, ei siinä mitään (ainoastaan viimeiset kaksi tuntia koulutuksen tiimoilla tuntui vaikealta). Heti kolmen jälkeen harpoin loskapaskassa kampaamoon saadakseni uuden tukan. Pisimpiä en antanut leikata muutamaa pakollista senttiä enempää, eikä tuo tosin ehdotellutkaan. Muuten tuosta päältä lyheni taas aika radikaalisti, otsis myös on nyt entistä lyhkäisempi. Lopputulos: tykkäilen. Ehkä innostun huomenna (vapaapäivä!!) ottamaan pari fotoa tästä päästäni, who knows.

Tosiaan, yksi vapaa, sitten ilta ja aamu, sitten VIIKONLOPPUVAPAA maanantaihin saakka. Killiin iskän luo olisi tarkoitus lähteä isänpäivää viettämään, tällä kertaa matkaa tehdään koko porukalla eli mukaani lähtee niin miekkonen kuin mirnukatkin. Odotan <3

Mirnukoista puheen ollen, tuossa yksi päivä oli taas jännää kun vieras, musta kissa tassutteli keittiön ikkunamme alta. Minniltä tämä elämys jäi kokematta, mutta Vivi seurasi vaeltajaa silmä tarkkana ja isot korvat levällään. No, siitä en kuvaa saanut, mutta näissä nyt muuten vain hengaillaan pöydällä varjoviikunan katveessa hetki jälkeen edellä mainitun tapahtuman.



torstai 1. marraskuuta 2012

Talon kaksi isoa

Viikon mittainen tauko blogeilussa, huijui. Syytän Tyrtsin reissua ja iltavuoroja (tietenkään en itse ole ollut laiska). Voin kertoa, että kyseinen matka sujui oikein hienosti, mitä nyt päivät loppuivat kesken ja sunnuntaina täytyi jo hypätä paluujunaan.

Perjantaille äippä oli vierailuni kunniaksi ottanut vapaapäivän, ja niinpä kävimme Oulussa kiertelemässä. Ensinnäkin noudin Colore -myymälästä aiemmin tilaamani astiat (muki ja kulho). Lisäksi piipahdimme parissa vaatekaupassa, tosin enemmänkin sitten Kempeleessä Zeppelinin katon alla. Äitee kävi kampaajalla, ja itse ehdin sillä aikaa metsästää tuloksetta uusia kenkiä ja tehdä pienimuotoisia alusvaateostoksia sekä hankkia isänpäivälahjan. Ohjelma jatkui vielä iltapäivällä "kotiin" päästyämme, kun hyvä yläasteaikainen ystäväni tuli käymään kylässä. Illalla olikin lupa rentoutua; saunottiin sekä kallisteltiin kuppia hyvässä hengessä äidin ja isäpuolen kanssa ristiseiskaa pelaten. Lauantai kului källäillessä, ei tehty mitään speciaalia, kunhan vain vietettiin kotosalla aikaa yhdessä. Siinäpä se viikonloppu kului. Ikävä jäi.


T ja mirnukat olivat pärjäilleet hyvin keskenään, onneksi en minäkään sentään aivan kissatta joutunut muutamaa päivää viettämään - talon kaksi isoa maatiaiskollia sopivat oikein hyvin simskujen korvikkeeksi.

SULO.

JALO.



 

Ja voi jessus, kuinka pieniltä Minni ja Vivi tuntuivat, kun otin ne syliini sunnuntai-iltana kotiin palattuani!

.