torstai 25. lokakuuta 2012

Inhoan yli kaiken tuota olotilaa

Näinpä sitä taas yövuorossa yritetään aikaa tappaa. Toinen ja viimeinen yö, hallelujah. Edellisen valvotun yön jälkeen menin about puoli yhdeksän maissa nukkumaan, ja nousin ylös vasta kolmelta iltapäivällä. Nukutti ihan saatanasti, muutamaan otteeseen heräilin ja aina vain jatkoin unia. Silloin kolmelta olisi vieläkin nukuttanut, mutta päätin nousta. Inhoan yli kaiken tuota olotilaa, jonka luonnehtisin lähentelevän krapulan kaltaisia fiiliksiä. Tajuton väsy, raskas ja ällö olo kaikin puolin, ja hyvällä tuurilla havaittavissa vielä pääkipua. Tämä oli ehkä pahin kahden yövuoron välinen päivä, mitä olen koskaan kokenut. Tai siis eilinen oli - vuorokausi näyttää viimein vaihtuneen ja hoksaan kellon olevan puoli yksi.
Torkahdin sohvalla ennen Emmerdalea, ja äiti soitti ja kysyi huomisesta, kun olen lähdössä siellä käymään. Mitähän me edes puhuttiin? Junan saapumisajan kerroin, muuta en muistakaan. Ihan hämyä.

Onneksi piristyin töihin päästyäni, vaikka vielä kotona ajattelin, ettei tästä mitään tule. Tämä alkuyö tuntuu aina matelevan, kun taas yläkerran yökön kanssa tehdyn yhteisen kierron jälkeen huomaa helpotukseksi kellon olevan jo vaikka mitä, voiton puolella siis. Puolen tunnin päästä pitäisi urakkaa aloitella, pieni väsymys alkaa uudelleen hiipiä lähettyvilleni...

Masentavinta on kuitenkin tieto siitä, ettei tämän yön jälkeen ole lupaa nukkua ehkä kolmeakaan tuntia. T tulee yhdentoista maissa kotiin tauolle ja vie mut puoli yhdeksi linja-autoasemalle. Sitä ennen pitäisi syödä, pakata loput kamppeet ja laittaa itsensä lähtökuntoon. Mutta miten hitossa jaksan nousta, kun ei edes se kuuden ja puolen tunnin uni riittänyt edellisen yön jälkeen? Okei, bussimatka menee taatusti nukkuen, mutta junassa saan ensimmäisen tunnin sinnitellä ja odottaa vaihtoa. Mutta sen jälkeen mulla onkin nelisen tuntia aikaa vedellä unta kaaliin, ja taidanpa saada viettää tuon välin vanhassa pikajunassa (jossa siis huomattavasti mukavammat penkit kuin uusissa InterCityissä). Ehkä pääsen Ouluun saakka.

.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Irti kaikesta

Niin synkkä sää, oijoi. T lähti seitsemäksi töihin, itse sain jäädä peiton alle viettämään ansaittua vapaapäivääni. Otin kissat viereeni ja nousin ylös vasta yhdentoista jälkeen. Toki heräilin tapani mukaan, etenkin Vivin kehrätessä suoraan korvaani ja lipoen/näykkien ihoani. Sitten sitä on pakko silitellä ja helliä - kierre on valmis.  Jänniä nuo sen halipulafiilikset, ei Minni samalla tavalla tee. Se maukaisee ja aloittaa kehräämisen, sitten nousee takatassuilleen (mahdollisesti tässä kohtaa yrittää teroittaa kynsiä jalkaani) ja pyrkii joko syliin tai hyppäämään itse harteille. Sylissä se sitten painaa päänsä rintaani vasten ja kehrää niin ylikierroksilla, että ääni muistutaa jo etäisesti röhkimistä. Pienet nössykkäni <3

Tulevalle viikonlopulle ei suunnitelmia ole, töissä vietän molemmat päivät (vieläpä iltavuorossa). T:n lapset tulevat käymään, joten ei tuon miekkosen tarvitse yksin viettää vapaapäiviään. Mulla olisi vielä maanantaina aamu, sen jälkeen pari yövuoroa ja kovasti odotettu Tyrtsin reissu. Tekee varmasti hyvää käydä muutama päivä hiukan kauempana ihan vain yksikseen matkustaen, vaihtaa kokonaan toiseen maisemaan. Pääsee hetkeksi irti tästä arjesta ja.. no, kaikesta.

Nuo reissut tosin tuppaavat aina olemaan niin muistoja herättäviä juttuja, että ihan sydäntä särkee. Jotenkin mä vain olen edelleen niin kiinni kaikessa menneessä, lähinnä lapsuuden aikaisissa jutuissa ja muistikuvissa. Vaikkei uskoisi, kun tässä nyt on kuitenkin yli neljä vuotta tullut omillaan asuttua ja muutettua se kolme kertaa paikasta toiseen. Silti. Eipä mulla mitään kummempia haaveita tai suunnitelmia ole tulevaisuuden suhteen, siksi kai menneissä roikun ajoittain hyvinkin pahasti. Vähemmästäkin ahdistuu.

Lepää, kun olet uupunut.


Leiki, kun leikityttää.


Hymyile, kun hymyilyttää.


torstai 18. lokakuuta 2012

Tea Time

Aikani kuluksi raotan teekaappini ovea. 






Twiningsin Voyage -lajitelma, mmm..



keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Back to black

Tilailin viime viikolla uuden "välikausitakin". Tai itse asiassa mulla ei ole pitkään aikaan sellaista ollutkaan, penskana viimeksi, ja nyt päätin sellaisen hankkia. Kun ei mitenkään vielä viitsisi siirtyä talvitakkiin, ja toisaalta nuo kesämallit tuntuvat jo liian kylmiltä. Joten.. Tällaisen pistin tilaukseen Boozt.comista.

ICHI - Frakke

Laskulla otin, kun ajattelin että kuitenkin siinä on jotain vikaa ja joudun palauttamaan - eipä tarvitse rahojen kanssa pelleillä ja maksella edestakaisin. Onneksi olin kerrankin väärässä ja takki oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Tykkäilen, ja niinpä tuo vaate saa pysyvän kodin luotani. Värivaihtoehtoja kun vielä olisi ollut useampi (nyt vain musta ja tummansininen), mutta ääh, ei kaikkea voi saada. Back to black ja silleen, ehkä tämä takki toimii nimenomaan juuri tummana. Komea joka tapauksessa, toivokaamme pitkää yhteistä taivalta.

.

maanantai 15. lokakuuta 2012

You own me I am yours

"I am strong in his hands, I am beyond me 
On my own I am human and I do faults  
I do confess, I feel you trickling  
Down my shoulders from above
 
I turn myself in, I give myself up 
I volunteer, you own me I am yours 
You have to trust, I'm eternally yours  
All that I gave them I gave to you
 
So needy of comfort but too raw to be embraced  
Undo this privacy and put me in my place 
A generous palm stroke the hugest of hugs  
Undo this privacy embrace 
Embrace me, embrace  
Embrace me, emm
 
I am strong in his hands, I am above me  
On my own I am human and I do faults  
She is strong in his hands, she is beyond her  
On her own she is human and she does faults  
She is strong in his hands  
She is strong in his hands 
She is strong in his hands  
She is strong in his hands"


Björk on vaikuttava.
Aina.

.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Sylikissat

Minnin leikkaus sujui hyvin, ei ole vielä tähänkään saakka ilmennyt mitään probleemaa, leikkaushaava näyttää lähteneen parantumaan, tai sanoisinko ennemminkin, ettei ainakaan ole pahan näköiseksi mennyt, siis tulehtunut tai mitään. Eikä tuo mirnukka sitä itse haavaa näytä nuoleskelevan (kiitos kai Cothivet -haavasuihkeen), alkuun se vain repi ne laput irti, joita täytyi parin päivän ajan pitää. Kukapa tykkäisi teipeistä masussa? Lampunvarjostinta eivät onneksi antaneet lääkäristä mukaan, ja eipä tuota tullut kaipailtuakaan. Hyvin siis selvitty ilman. Minni on ollut oma hyperaktiivinen itsensä heti leikkausta seuraavasta yöstä lähtien, eli kipujaan ei ole tytteli ainakaan näyttänyt, mikäli niitä ylipäätään on ollut. Lääkkeethän tuolle kuitenkin meni pari päivää. 

Eipä tarvitse enää kauhulla odotella sitä ensimmäistä kiimaa.. Viville sama operaatio, kunhan tuosta vähän vielä kasvaa. Tällaista kissa-asiaa tällä kertaa. Ja mitäs tähän elämään muuten.. ei kai mitään jännää. Kahden viikon päästä olen Tyrnävällä kotikonnuilla, soittelin eilen äidille ja kerroin ostaneeni liput - ei siis voi enää perua. Isäpuolellani sattuu sopivasti olemaan vapaaviikonloppu, joten taitaa sattua aikas hyvään saumaan tuo vierailuni. Sielläpä asustaakin sitten kaksi hieman suurempaa kattia, kunnon maatiaiskollit saavat kokea pitkästä aikaa tämän likan lämpimän sylin. Ainiin, eiväthän ne mistään hinnasta viihdy sylissä, pyh. Onneksi omat senkin edestä..

Vivi torkkuu mamin masun päällä ^^

tiistai 9. lokakuuta 2012

Miten mä uskallan jättää ne?

Näinpä se taitaa olla, että reilun kahden viikon päästä matkaan junalla Ouluun - piiitkästä aikaa. Näyttäisi työvuorot menevän niin, että lopetan yövuoroni torstaiaamuna, ja sitten mulla on vielä sen nukkumapäivän lisäksi kolme päivää vapaata. Eli sunnuntai-iltana jos palailisi takaisin päin, ehtii hyvin viikonloppua vietellä äipän ja isäpuolen luona. Karu totuus kuitenkin on, että näillä välimatkoilla tuhlaantuu yksi kokonainen päivä pelkästään matkustamiseen.

Taisin käydä Tyrtsillä viimeksi juuri ennen kuin aloitin nykyisen työssäni, eli huhtikuun puolessa välissä. Puoli vuotta, pienoinen järkytys. Tosiaan ihan yksikseni lähden reissuun, T jää simskutyttöjen kanssa kotiin. Miten mä uskallan jättää ne? Siis kissat. Kääk!


Nojoo, ehkä kestän muutaman päivän erossa. Oulussa pitää muuten käydä Coloren myymälässä hakemassa ne pitkään himoitsemani astiat. Teemuki ja kulho. Lisäksi haluaisin taas piipahtaa R-collectionin myymälässä, kun sekin kerran tuosta kaupungista löytyy. Viimeksi kävin hakemassa anorakin, nyt tavoittelen jotain muuta.. No, saa nähdä mitä on tarjolla. 

Viettelen tässä vapaapäiviäni, eilen aamulla päätin yövuoroni ja nyt saan torstaihin saakka rentoilla. Huomenna Minni pääsee leikkuulle, elikkä sterilisaatio tiedossa. Yhtään kiimaa ei vielä ole ollut, ja sehän tässä tarkoitus onkin - siis ettei ehdi olla.

.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kylmä

Kylmä, hitto soikoon. Ulkona tulee vettä taivaan täydeltä ja tuulee pirusti. Onneksi vain jälkimmäinen kuormitti pyörämatkaani töistä kotiin, ehdin siis loistavasti ennen sadetta. Suihkussa käytyäni huomasin makkarin ikkunan olleen raollaan koko pitkän päivän, ja tästä kärsin edelleen. Vedin ylle Virtain reissulta ostamani neulepuseron ja käperryin peiton alle lämpimään. Ja voin kertoa, että ehkä elämä nipin napin voittaa sittenkin. 

Tosiaan Keskisen kyläkaupassa piti taas vaihteeksi käydä, kun siellä päin kerran liikuttiin. Isäni luota ei ole kuin about 35 kilometriä Tuuriin, joten mikäs siellä piipahtaessa. Eipä tuo mitenkään ihmeelliseltä puljulta tunnu, liikaa varmaan tullut käytyä, mutta kummasti sieltä jotain löytyi. Esimerkiksi juuri nämä neuleet - väriähän en osannut kahdesta vaihtoehdosta valita, joten päätin adoptoida molemmat.



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Reissussa ei rähjäännytty

Viikonlopun mittainen Virtain reissu sujui oikein kivasti ja aika kului turhan nopeaa. Positiivinen yllätys oli, ettei Vivi huutanut automatkalla lainkaan (vaikka oli ekaa kertaa meidän kanssa reissussa), ja Minnikin pysyi hiljaa menomatkan alkua ja satunnaisia maukaisuja lukuun ottamatta. Aikaisemmat reissaamiset ovat Minnin osalta olleet tauotonta huutoa koko neljätuntisen matkan ajan, joten tällä kertaa toisen kissan seura kai rauhoitti sitä. Jaa että olenko tyytyväinen? Arvatkaa vain. 

Muutenkin simskutyttöjen viikonloppu sujui mallikkaasti. Mirnukat viettivät aikaa niin saunarakennuksella (jossa nukuimme) kuin myös itse talon sisätiloissa (jossa muhkea, pitkä ja leveä sohva oli mieleinen paikka nukkua 6-tuntisia päiväunia...) Minni viihtyi hetken myös saunassa lempeissä löylyissä, aivan ylälauteilla, ja Vivi tapasi ensimmäistä kertaa elämässään koiran. 

Mutta nyt kotosalla, tutussa ja turvallisessa miljöössä, ai että.