keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Söpistellen

Nyt on elämä taas aavistuksen stressittömämpää. Kävin nimittäin töiden jälkeen vakiokampaajallani fiksauttamassa otsatukkaani, eli lopputulos on jonkin verran lyhyempi ja paljon keveämpi. Jotenkin olen AINA ollut otsiksen kanssa neuroottinen. Etenkin, kun se sitten kasvaa turhan paljon ja sen kuosiin laitto lakalla on työlästä sekä elämä vaikeaa tuulen ja sateen vuoksi. Pienet voi olla ihmisen murheet?

Torstaina iltavuoro, perjantaina aamu, ja neljän maissa iltapäivällä lähdemme ajelemaan Virroille isäni perheen luo. Mitään pitkää visiittiä ei ole tiedossa, eli sunnuntai-illaksi kotiin. Mutta pääasia, että päästään käymään, nimittäin veljeni aikoo myös tulla uuden tyttöystävänsä kanssa. Tuo likka on kuulemma vuoden päästä valmistuva lähihoitaja, kappas.

Maakuntamatkailua odotellessa, vielä kaksi yötä, olen jo ihan fiiliksissä. Mikäs sen ihanampaa kuin nähdä perhettä pitkästä aikaa? Tässäpä vaihteeksi kuvaa noista karvaisemmista perheenjäsenistäni..


Söpistellen.fi

maanantai 24. syyskuuta 2012

Olen omena, olen omena

Saatiin pussillinen omenoita T:n isältä, ja mitäpä muutakaan niistä olisi keksinyt tehdä kuin piirakan, kun ei kumpikaan meistä kyseistä hedelmää sellaisenaan syö. Tuli siis vapaapäivän kunniaksi tehtyä jotain ns. hyödyllistä, varsinkin kun nousin sängystä vasta puoli kahdentoista pintaan.. Ja nyt tuntuu, kuin olisin päikkäreiden tarpeessa.

Niistä kuulokkeista, jotka edellisessä postauksessa haukuin syvimpään maanrakoon. Tuossa yksi ilta kuuntelin ihan läpällä, että miltäs nuo trance/dance -jumputusbiisit kuulostavatkaan niillä uusilla, huonoilla kuulokkeilla. Ensin koin saman elämyksen kuin viimeksi - paska ääni ja olematon basso. Jostain syystä painoin napit syvemmälle korviani vasten, ja hei, whattöfak?? Kaikki oli niin kaunista. Eli kyse olikin vain siitä, etten osannut niitä kuulokkeita käyttää. Mullahan ei siis koskaan aikaisemmin ole ollut tuon mallisia nappikuulokkeita. Jotenka en mitenkään tajunnut, että ne pitäisi oikeasti tunkea niin syvälle korviin, että niiden paikalleen asettaminen jopa sattuu. Tämän jutun hauskin osuus on se, että tuota iltaa edeltävänä päivänä tilasin ne Sonyn vastaavat kulokkeet... Voisihan ne toki palauttaa, mutta ehkä kahdet eivät ole liikaa - voin huoletta heittää vesilintua niillä kaikilla vanhoilla kuulokkeilla, joita laatikon pohjalle on vuosien varrella kertynyt.


Minnillä ja Vivillä on parhaillaan menossa iltaralli part 1/2. Toinen osa alkaa puolenyön aikaan, tervetuloa näytökseen!
Tämä päivä oli kylmä, sateinen ja synkkä sään puolesta, ja sitä suuremmalla syyllä oli oikein leppoisaa viettää vapaapäivä rakkaiden simskutyttöjen kanssa, sisällä lämpimässä.





keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Sisustelua part I

Tosiaan, siitä Ikean reissusta tuloksia. Suurimpina tuomisina sohvapöydät, tai miksi noita nyt kutsuisi. Kaksi tasoa rullien päällä, tosi käteviä ja hintakin oli sopusuhtainen. Pöytäkoneen näyttö ja näppiskä mahtuvat tuolla yhdellä tasolla lepäämään, ja toinen jää sitten vapaaksi kaiken muun roinan varalta. Lisäksi tuossa sisään jäävässä lokerossa on jännä vaania tai ihan vain seurata maailman menoa..



Olkkariin tuli hankittua myös uusi kattovalaisin vanhan, mummolatyylisen tilalle. Tämä kuva on Ikean sivulta kopsattu.
Ja sitten niitä huonekasveja. Shoppailin oman bonsaipuuni - tuollaisen kivan varjoviikunan, toivottavasti saan pidettyä sen hengissä. Lisäksi vielä tässä vaiheessa rääpäleen näköinen sutipuu (josta en syystä tuntemattomasta muistanut ottaa kuvaa..) sekä kaksi tekokasvia. Kyllä, vaikka annoin edellisessä merkinnässä ymmärtää, etten muovisista välitä, no.. nuo kaksi näyttävät riittävän aidoilta meikäläisen makuun.

Bonsai kiinnostaa...



Niin ja T osti vielä orkidean hyllyn päälle koristamaan.

Muita ostoksia olivat mm. päiväpeitto sänkyymme (vihdoinkin!), kaitaliina, astiaosastolta ruokakuppeja kissoille ja keittokulhoja meille ihmisille, sekä lastenosastolta viidenkymmenen sentin heräteostos: leluhirvi! Kissoille tietty.


"Huhhuh, olipa rankka kokoaminen!"


.

torstai 13. syyskuuta 2012

Metsien Sininaamioinen Saalistaja & Valkoinen Tiikeri

Aavistuksen myöhässä, mutta who cares? Nimittäin viime viikonlopun ulkoilukuvajaiset. Taisi olla sen Vivin ekan ulkoilun jälkeinen päivä, kun aurinkokin paistoi ja päätin raahata molemmat mirnukat takapihalle mönkimään.

Minni kyttää häntä paksuna tienlaidassa.

Metsien suuri saalistaja on täällä taas!



Vivi nautti säästä mamin sylissä.




Kääk, joku hiippailee ilman valjaita..

.

Täydellistä unta

Yövuorot tuli vietyä kunnialla loppuun. Tuntuu aina, että se ensimmäinen yö sujuu leikiten, eikä edes pahemmin väsytä. Toinen sen sijaan on silkkaa kidutusta. Nukuttaa niin julmetusti, aika kuluu hitaasti ja sitä tuntee, kuinka kroppakin alkaa oikeasti olla poikki. Edellisessä työpaikassa tein yhden kerran kolmen yön putken. Okei, en muista kuinka se kolmas sitten lopulta sujui, mutta omasta puolestani voin sanoa, että vain kaksi yötä, kiitos. Noiden vuorojen välillä ei mitenkään järjettömän hyvin tule saatua unta, eikä oikeastaan vielä nukkumapäivänäkään. Mutta voi luoja sitä ensimmäistä "normaalia" yötä yövuorojen jälkeen. Voisiko ihminen paremmin nukkua? 
Tässä mä nyt istun aamupalapöydässä elinvoimaisena loistavasti nukutun yön jälkeen, edessäni kaakaomuki ja kaksi vapaapäivää. Voi elämä, rakastan sinua juuri nyt!

Mammuttimarkkinat.


Ei meillä kissat hypi pöydillä, ne istuu..

..ja tonkii.

"Phy, täällä oli vaan jotain tyhmiä sämpylöitä!"

.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Ruusutarhan prinsessa

Ihan kivasti sujui lopulta tämäkin päivä, etten sanoisi yllättävän hyvin. Heräiltiin T:n kanssa siinä kahdeksan, puoli yhdeksän maissa. Kävin alakerrassa laittamassa mirnukoille evästä kuppiin ja painuin takaisin peiton alle, T lapsineen jäi jo aloittelemaan aamua. Minua sen sijaan nukutti oikein suloisesti yhteentoista saakka. 
Hirveästi ei tullut tehtyä tänään, toisaalta ei kai aina tarvikaan? Kaupassa pyörähdettiin, katsoin tämän viikon Näkijän ja soittelin isukille ja äipälle. 

Tämän päivän väreinä yksi lempparineuleistani sekä haaremihousut.

Aurinko paistoi ja vettä satoi. Mutta ei tullut kesää.


Illemmalla Vivi sai ylleen valjaat, tarkoituksena vasta pikkuhiljaa tutustua niihin. Alkuun se yritti tietenkin nuoleskella ja purra niitä pois, mutta leikittiin siinä harjoittelun ohessa, niin äkkiäpä tuo unohti moiset kahleet. Ja koska Vivi tottui valjaisiinsa varsin nopeasti, minä itse asiassa aivan unohdin ne pariksi tunniksi. Kisu nukkui tyytyväisenä, mutta kun T availi takapihan ovea lähteäkseen haravoimaan, se virkustui ja pyrki ovelle tapansa mukaan. Ajattelin sitten, että mikseipä kokeiltaisi ulkoilua saman tien, kun näin hyvin on tänä iltana valjaiden kanssa mennyt. Ihan suht siedettävä ilmakin vielä, joten ensimmäistä ulkoilua ei tarvinnut odottaa seuraavaan kesään saakka..




 Ja sujui muuten helvetin hienosti! Paremmin kuin Minnillä ensimmäisenä valjastelukertanaan. Minsku oli alkuun pelokkaan näköinen piipertäessään pihamaalla, tuskin uskalsi liikkua ja kun liikkui, kulki oikein sievästi hiipimällä. Vivi taas liikuskeli rohkeasti ja näytti siltä, kuin olisi muka aiemminkin ulkoillut. Minni myös tahtoi mukaan valjasteluun, mutta ei kauaa viihtynyt kosteassa ja koleassa syysilmassa. Neidille täytyy kai olla +25 astetta ja auringonpaiste...

Että tällaista tänään. Nythän nuo mirnukat näyttävät nukkuvan kylki kyljessä keittiöntuolilla, Minnin pää Vivin poskella leväten.

.

torstai 6. syyskuuta 2012

Inaniel

Eilen illalla iski hirveä väsymys, eikä pelkästään fyysinen sellainen. Jostain vain kumpusi jälleen sitä paljon pelättyä ikävää ja kaipuuta, hyppysellinen ahdistusta ja epätoivoa. Vähän piti itkasta, eihän siitä tiettävästi muutenkaan pääse yli. Onnekseni saatoin tänään huokaista helpotuksesta huomatessani, että tämä on ollut taas aika hyvä päivä. Odotan viikonloppuvapaata, saan hengähtää hetken. Ehkä.

Eilisillan musiikillista puolta aloin tässä alkujaan esitellä. Tämä on helmi.
Devendra Banhart - Inaniel


tiistai 4. syyskuuta 2012

Niitä hankintoja..

Viimeinkin sitä lupaamaani vaatimatonta kuvamateriaalia äiti-tytär-päivien shoppailuista. Tästä nyt jää pois ne yhdet raihnaiset, puiset papukaijakorvakorut, joista en jostain syystä ottanut kuvaa. Sellaiset mustavalkoiset, kapeat ja pienet, joista maali on jo pahasti lähtenyt kulumaan. Mutta mä tykästyin niihin, vaikka niitä hädin tuskin enää papukaijoiksi tunnistaa. Maksoi vain euron. Tässäpä kuvaa niistä muista korusista ja siitä puserosta, johon rakastuin siellä retro-antiikki-kirppiksellä.


Ja värihän oli sitten kirkkaampi turkoosin sininen..


Joku ihana oli virkannut tällaisia korviksia, mun piti tietty saada valkoiset.

Ja tämä on se mun uusi rakas. Teltta, joka kuitenkin istuu <3

..unensieppaajakoru ei ole uusi hankinta, mutta pitihän siitäkin saada kuva.

Helmikaulakoru sekä -korvikset valikoituivat mukaan Saimatalon kaupasta kaiken muun ihanan joukosta. Virkatut korvakorut taas olivat eräältä kirppikseltä, ja tosiaan tuo paita myös. Sen alkuperästä ei ole tietoakaan; paidassa ei ole mitään "lappuja/merkkejä" siitä, että sen olisi joku joskus jostain kaupasta ostanut. Saattaapa hyvinkin olla jonkun itse väsäämä?
Oli miten oli, love it!

.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Haluan juoda teetä kauniista mukista

Mun on ihan pakko mainostaa näitä astioita. Tampereella asuessani en montaa kertaa Stockmannin ovista kävellyt sisään, mutta kun eräs Kemin aikainen opiskelukaverini tuli kaupunkiin vierailulle, tietenkin kolusimme joka putiikin. Tuolloin koin rakkautta ensisilmäyksellä.


En raaskinut ostaa. Okei, näin jälkikäteen ajateltuna, eipä olisi ollut hirveää maksaa 7-8 euroa mukista, joka herättää sellaisia fiiliksiä. Tai vaikkei edes herättäisi. Mutta aina en osaa selittää kaikkia mielihaluostojani saati ostamattajättämisiä. Kuitenkin, tuo muki jäi sinne, ja uskokaa täi älkää, kuolailin sitä siellä myöhemminkin vielä kertaalleen (ostamatta edelleenkään). Miia, miksen uskonut sua ja ostanut? No, sitten kun olisin joskus paljon myöhemmin ollut valmis sen sieltä puljusta hakemaan, sitä ei ollutkaan siellä. Oh lord why?
Tuo lintunen palasi mieleeni tänä kesänä, ja kovalla työllä (tai okei, ei niin kovallakaan) löysin sen netistä ja merkkikin selvisi. PipStudio. Ja löytyi verkkokauppa Colore. Mukin lisäksi löytyi lisää astioita, jotka on pakko saada kaappiin. Tai onhan tuolla astioiden lisäksi ihan liikaa kaikkea muutakin ihanaa, mutta mulla nyt sattuu olemaan pakkomielle juuri tuosta Early Birdistä. Ja meinaan muuten tilailla näitä, kolme värivaihtoehtoa kuitenkin on ylitsepääsemätön juttu, eli olen vielä kysymysmerkkinä.





Joo, tollaset ylikauniit, jopa tyttömäiset jutut eivät ole koskaan olleet mun juttu, mutta jostain syystä nämä yllä olevat iskee. Haluan juoda teetä kauniista mukista!
.